Oiva Muuri OH2GD
Esityksen taustaa:
- Olen työskennellyt radiotekniikan piirissä 1953 alkaen ja
harrastuspuolella kurssin jälkeen sain radioamatööriluvan
v. 1956.
Radioamatöörikurssilla opettajana oli mm. Viljo Autio, (v.1939-
44 ns. Hallamaan organisaatiossa!)
- 1970 luvulla, radioamatöörien kesäleirillä, Mikkelissä
kertoili ent. radiotiedustelumies, Solmu Kantola, OH3OK, kokemuksiaan
sodanjälkeisestä radiotiedustelun ”jälkipyykistä”.
Tästä myöhemmin.
- Kun Neuvostoliiton romahdettua alkoi tulla vapaamminkin
tietoa operaatio Stella Polariksesta ja Suomen radiotiedustelusta kiinnostuin
uudelleen aiheesta ja varsinkin Lohjalaisten ja radioamatöörien osuudesta em.
toimintoihin.
Suomen armeijan
radiotiedustelu:
Reino (Hummelin) Hallamaa on syntynyt Tampereella v. 1899
Joskus 1900 luvun alkupuolella oli pieni pojan taapero,
Reino, pujahtanut ihmettelemään Rauman rautatieasemalla raksuttavaa
lennätinlaitetta.
Myöhemmin, 1911 hän toimi samaisen aseman sähköttäjänä!
Suomen radiotiedustelun perustaja, silloinen alikersantti,
Reino Hallamaa johti v.1919 komennuskuntaa Suursaareen.
Komennuskunnassa oli mm. hänen ystävänsä, teekkari ja
radioamatööri, Ragnvald Lautkari
Joukon tehtävänä oli seurata venäläisten meriliikennettä.
Asemalla olivat venäläisten jättämät kahdet
kipinälennätinlaitteet, jotka Lautkari tekniikasta kiinnostuneena ja osaavana
kunnosti.
Salakielistä radioliikennettä seuratessaan ryhmä sai kerran
sanoman, joka naapurin radistin pyynnöstä toistettiin selväkielisenä, jolloin
ryhmä sai selvitettyä osan ko. salausmenetelmää.
Koodin auettua siepattiin kerran tärkeä salasanoma, joka
aukaistiin ja lähetettiin uudelleen salattuna Suomen puolustusvoimien johdolle.
Moinen oli uutta puolustusvoimien johdolle ja Hallamaa sai
huomiota ja mahdollisuuksia kehittää Suomalaista radiotiedustelua.
Hallamaa kutsuttiin 1927 puolustusministeriöön, jolloin
hänet määrättiin perustamaan Suomalaisen radiotiedustelu.
1930 -40 luvulla Hallamaa keräsi ympärilleen tehokkaan
joukon:
Sähköttäjiä sanomien vastaan ottamiseen.
Matemaatikkoja salasanomien avaamiseen.
Myös mm. radioamatöörejä teknillisiin ym. tehtäviin.
Reino Hallamaa oli loistava organisaattori radiotiedustelun
alalla ja osasi kerätä ympärilleen osaavan ryhmän!
Tänä aikakautena hän myös loi yhteyksiä alan kansainväliseen
asiantuntija joukkoon mm. Italian, Saksan Ruotsin ja Baltian maiden
ammattiveljiinsä.
Erityisesti Ruotsin ammattiveljien kanssa yhteistyö oli
aktiivista!
Aiemmin oli radioamatööriluvan ehdoissa, että valtiovalta
voi kriisitilanteissa ottaa radioamatöörien laitteet käyttöönsä. Ko. laitteethan
olivat vielä 1950 luvullakin itse suunniteltuja ja rakennettuja, joten
operaattoreita tarvittiin samasta joukosta.
II maailmansodan sytyttyä
oli Hallamaan alaisena radioamatöörejä mm.:
Viljo Autio OH2OP
Holger Jalander OH2NX Kyynel
radion kehittäjiä.
Ragvald Lautkari ES2NN Kyynel
Leo Naarvala OH2QU
Aimo Nuotio OH3NX
Lenna Suominen OH1NL
Osmo Töyrylä OH3NG Kyynel
Runar Öhman OH2OI (Lohja!)
Solmu Kantola OH3OK
Lohjalaisista armeijan viestijoukoissa palvelivat myös,
Fjalar ”Fjalle”
Lindström OH2RY
Martti Kilpinen OH2RE
Torsti
Paatero OH2RK
Helge Eklöf OH2VA
Radiotiedustelu
osoittautui tärkeäksi ennakoitaessa vihollisen tulevia liikkeitä.
Mm. ennen talvisodan alkua, siepattiin viestejä
vihollisarmeijan liikkeistä ja joukkojen keskittämisestä.
29.11.1939 silloinen majuri Hallamaa riensi eversti A. F. Airon
virkahuoneeseen ja ojensi sanoman;
hyökkäys Rautuun 30.11.1939 klo 6, jolloin Airo tokaisi:
Väärä tieto.
Väittelyn jälkeen Airo vei sanoman Marskille, joka kysyi
Hallamaalta, vastaatteko tästä sanomasta?
Vastaan, myös radiohiljaisuus on alkanut ja se merkitsee
hyökkäyksen alkua.
Vastatoimiin ryhdyttiin, vaikka aikaa ei ollut liiemmin
käytettävissä.
Hyökkäystä seuranneena päivänä saatiin siepatuista sanomista
tieto, ettei Rautuun suunniteltu yllätysisku ollut sujunut minään
”paraatimarssina”.
Jo vuonna 1937 oli Osmo Töyrylä (OH3NG) saanut tehtäväkseen
suunnitella kaukopartiotoimintaan sopivan, kevyen lähettimen.
Myöhemmin perustetun ryhmän johtajaksi nimitettiin Holger
Jalander (OH2NX)
Ryhmään kerättiin pääasiassa radioamatöörejä, koska heillä
oli kokemusta laitteiden suunnittelusta, rakentamisesta sekä liikennöinnistä.
Ensimmäinen lähetin sai nimekseen Korpikuusen kyynel, joka
myöhemmin lyhennettiin Kyyneleksi!
Myöhemmin lähettimen pariksi kehitettiin vastaanotin, Töpö.
Kyynel osoittautui kaukopartiotoiminnassa niin käteväksi,
että myöhemmin Ruotsin tiedustelu halusi ostaa laitteita ja niitä
toimitettiinkin sinne muutamia.
Operaatio Stella Polariksen jälkeen Lautkari valmisti myös
Ruotsissa heidän tiedustelulleen muutamia laitteita.
Operaatio Stella
Polaris
Suomen armeijan radiotiedustelu oli talvi- ja jatkosodan
osalta niin menestyksellistä ja tiedustelutieto maan turvallisuuden kannalta
tärkeää, että sodan loppupuolella käynnistettiin varotoimenpiteitä mahdollisen
miehityksen varalta.
Hallamaa ja Ruotsin vastaavan tiedustelun majuri Carl
Pedesèn sopivat mahdollisen operaation nimeksi Stella Polaris.
Operaation tarkoitus oli Hallamaan mukaan siirtää pieni
ryhmä tiedustelun avainhenkilöitä laitteineen Ruotsiin.
Myös kerätty tiedustelumateriaali haluttiin evakuoida sen sisältämän
arkaluontoisen tiedon vuoksi.
Tiedot valvontakomitean talutusnuorassa olevan Valpon käsiin
joutuessaan olisivat saattaneet vaarantaa satojen Suomalaisten vapauden.
Operaatio ei kuitenkaan pysynyt salassa ja Ruotsiin
lähtijöitä oli lopulta yli 700 henkilöä.
Suurin osa lähti 3. laivalla Närpiön Nämpnäsin satamasta
Härnösandiin.
Ruotsalaisille tämä määrä oli yllätys ja Suomalaiset aluksi
internoitiinkin ja heitä kohdeltiin aluksi pakolaisina.
Ruotsalaisilla oli myös pelko Saksalaisten suhtautumisesta
suureen Suomalaisjoukkoon, olivathan Saksalaiset vielä Norjassa.
Lopulta pieni joukko jäi Ruotsiin ja parin kuukauden jälkeen
suurin osa palasi Suomeen
Ruotsiin jääneistä suurimmalle osalle keksittiin
Ruotsalaiset nimet.
Koska radiotiedustelusta ja varsinkin avainhenkilöiden ja
materiaalin viemisestä pois Suomesta, oli harmia Neuvostoliitolle, joutuivat
monet radiotiedustelijat ns. punaisen Valpon pidättämiksi
1 kuukaudesta jopa 2 vuodeksi, mutta kaikki vapautettiin
ilman syytteitä myöhemmin.
Solmu Kantola, jonka kertomus pidätyksestä ja Valpon miesten
hiukan koomisesta käytöksestä, sekä kokemukset Katajannokan vankilasta jäivät
70 luvulla mieleeni herättämään kiinnostukseni aiheeseen.
Esimerkiksi kuulusteluiden jälkeen radistit sähköttelivät lämpöjohtojen
kautta naputtelemalla toisilleen tietoa, mitä oli kyselty ja vastattu.
Jonkin ajan kuluttua kävi selväksi, että Valpo oli hankkinut
sähkötystaitoisen kuuntelijan.
Miehille, jotka olivat monien salausmenetelmien hallinnassa
maailman huippua, oli helppo vaihtaa ”kieleen” joka pysyi kuulustelijoilta
salassa.
Solmu vapautui 1 kk:n jälkeen eikä koskaan saanut syytettä
eikä tietoa pidätyksen virallisesta syystä!
Yhteyksiä pidettiin lyhytaalloilla ympäri maailmaa
enimmäkseen päivällä, ruoka-aikoina sekä viikonloppuisin. Tällöin myös Lähi-idässä
työskentelevät Lohja Oy:n henkilöt saattoivat seurata sivusta yhteyksiä
tavallisella ns. maailmanradiolla. Sieltä saatiin hyviä kuuntelu raportteja.
Asema siirrettiin myöhemmin keskustan tehtaalle ja kun
Finlux Mikroelektroniikaksi muuttuneen tehtaan imagoon uuden johtajan mielestä mm.
antennit eivät sopineet, määräys lahjoitettiin laitteet paikalliselle aiemmin
perustetulle kerholle.
Kerho, OH2AAB, on 90 luvulla järjestänyt
radioamatöörikursseja opettajina; Pentti Rahikka, Pertti Piiroinen ja Matti
Rouhiainen.
Pitkään toimittiin ilman pysyvää kerhotilaa, kunnes kerhon
silloinen puheenjohtaja pisti oikeaan aikaan ”jalkansa oven väliin”, kun
Virkkalan maamiesseuran tontti Kitfallissa tuli myyntiin.
Tontilla on vanha, rumahko aaltopeltihalli, joka talkoilla sisustettiin
toimivaksi kerhotilaksi.
Varustuksena normaalien radioasemien ja antennien lisäksi ovat
mm. sähkönsyöttöön akut, aurinkokenno, polttomoottori generaattori ja LED
valaistus, joten yhteyden pito voidaan taata valtakunnan sähköverkon häiriöidenkin
aikana.
Erityisesti ns. Turva operaatioissa, joiden tarkoitus on
varmistaa pelastus ym. viranomaisten välisen tiedonsiirron toimivuus, on
ulkopuolisesta sähköstä riippumaton asema toiminnan edellytys.
KUVAT 13 – 17
2013–14 syksy ja
kevätkaudella on tontille nousemassa kaksi antennimastoa lisää ja niihin on
talkoilla vasta valmistuneet uudet antennit.
Matti OH2PO on mm. rakentanut Tallaan kotipihalleen ns.
kuuantennin.
Antenni on n.25 metriä halkaisijaltaan ja sillä on pidetty
kuuta heijastimena käyttäen VHF, UHF yhteyksiä ympäri maapallon.
Operaattoreina kerhon jäseniä, mm. jo 70 luvun satelliitti
yhteyksien ”vanha” konkari Pentti Rahikka OH2MN
Tältä kuuasemalta on voitettu lähes kaikki maailman
laajuiset kontestit eli kilpailut.
Lohjalaisilla amatööreillä on kuuyhteyksien lisäksi jo 60,
70 luvulta kansainvälisiä saavutuksia.
Torsti Paatero, OH2RK piti radioamatöörien Oskar satelliitin
kautta Eurooppalaisena ensimmäisen yhteyden VHF alueella Amerikkaan
Hänen kehittämäänsä ”Oskallaattoria” hyödyntäen mm. Pentti
Rahikka oli satelliitti työskentelyssä aktiivinen Mäntynummelta
(kerrostalosta!).
Kerhon jäseniksi on saatu viimevuosina nuorempaa väkeä,
esim. LA harrastajien joukosta.
Kerhoiltoja pidetään säännöllisesti viikoittain, jolloin
työskennellään radioasemilla, suunnitellaan tulevia projekteja,
laiterakentelua, RA liiton tilaisuuksissa kirpputorimyyntiä ym.
Lähdetietoja mm:
Kirja, Joppe Karhunen Reino
Hallamaan salasanoma sotaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti