OH2AAB: joulukuuta 2013

Oiva Muuri OH2GD

Esityksen taustaa:

- Olen työskennellyt radiotekniikan piirissä 1953 alkaen ja harrastuspuolella kurssin jälkeen sain radioamatööriluvan v. 1956.

Radioamatöörikurssilla opettajana oli mm. Viljo Autio, (v.1939- 44 ns. Hallamaan organisaatiossa!)

- 1970 luvulla, radioamatöörien kesäleirillä, Mikkelissä kertoili ent. radiotiedustelumies, Solmu Kantola, OH3OK, kokemuksiaan sodanjälkeisestä radiotiedustelun ”jälkipyykistä”.

Tästä myöhemmin.

- Kun Neuvostoliiton romahdettua alkoi tulla vapaamminkin tietoa operaatio Stella Polariksesta ja Suomen radiotiedustelusta kiinnostuin uudelleen aiheesta ja varsinkin Lohjalaisten ja radioamatöörien osuudesta em. toimintoihin.

Suomen armeijan radiotiedustelu:

Reino (Hummelin) Hallamaa on syntynyt Tampereella v. 1899

Joskus 1900 luvun alkupuolella oli pieni pojan taapero, Reino, pujahtanut ihmettelemään Rauman rautatieasemalla raksuttavaa lennätinlaitetta.

Myöhemmin, 1911 hän toimi samaisen aseman sähköttäjänä!

Suomen radiotiedustelun perustaja, silloinen alikersantti, Reino Hallamaa johti v.1919 komennuskuntaa Suursaareen.

Komennuskunnassa oli mm. hänen ystävänsä, teekkari ja radioamatööri, Ragnvald Lautkari

Joukon tehtävänä oli seurata venäläisten meriliikennettä.

Asemalla olivat venäläisten jättämät kahdet kipinälennätinlaitteet, jotka Lautkari tekniikasta kiinnostuneena ja osaavana kunnosti.

Salakielistä radioliikennettä seuratessaan ryhmä sai kerran sanoman, joka naapurin radistin pyynnöstä toistettiin selväkielisenä, jolloin ryhmä sai selvitettyä osan ko. salausmenetelmää.

Koodin auettua siepattiin kerran tärkeä salasanoma, joka aukaistiin ja lähetettiin uudelleen salattuna Suomen puolustusvoimien johdolle.

Moinen oli uutta puolustusvoimien johdolle ja Hallamaa sai huomiota ja mahdollisuuksia kehittää Suomalaista radiotiedustelua.

Hallamaa kutsuttiin 1927 puolustusministeriöön, jolloin hänet määrättiin perustamaan Suomalaisen radiotiedustelu.

1930 -40 luvulla Hallamaa keräsi ympärilleen tehokkaan joukon:

Sähköttäjiä sanomien vastaan ottamiseen.

Matemaatikkoja salasanomien avaamiseen.

Myös mm. radioamatöörejä teknillisiin ym. tehtäviin.

Reino Hallamaa oli loistava organisaattori radiotiedustelun alalla ja osasi kerätä ympärilleen osaavan ryhmän!

Tänä aikakautena hän myös loi yhteyksiä alan kansainväliseen asiantuntija joukkoon mm. Italian, Saksan Ruotsin ja Baltian maiden ammattiveljiinsä.

Erityisesti Ruotsin ammattiveljien kanssa yhteistyö oli aktiivista!

Aiemmin oli radioamatööriluvan ehdoissa, että valtiovalta voi kriisitilanteissa ottaa radioamatöörien laitteet käyttöönsä. Ko. laitteethan olivat vielä 1950 luvullakin itse suunniteltuja ja rakennettuja, joten operaattoreita tarvittiin samasta joukosta.

II maailmansodan sytyttyä oli Hallamaan alaisena radioamatöörejä mm.:

Viljo Autio OH2OP

Holger Jalander OH2NX Kyynel radion kehittäjiä.

Ragvald Lautkari ES2NN Kyynel

Leo Naarvala OH2QU

Aimo Nuotio OH3NX

Lenna Suominen OH1NL

Osmo Töyrylä OH3NG Kyynel

Runar Öhman OH2OI (Lohja!)

Solmu Kantola OH3OK

Lohjalaisista armeijan viestijoukoissa palvelivat myös,

Fjalar ”Fjalle” Lindström OH2RY

Martti Kilpinen OH2RE

Torsti Paatero OH2RK

Helge Eklöf OH2VA

Radiotiedustelu osoittautui tärkeäksi ennakoitaessa vihollisen tulevia liikkeitä.

Mm. ennen talvisodan alkua, siepattiin viestejä vihollisarmeijan liikkeistä ja joukkojen keskittämisestä.

29.11.1939 silloinen majuri Hallamaa riensi eversti A. F. Airon virkahuoneeseen ja ojensi sanoman;

hyökkäys Rautuun 30.11.1939 klo 6, jolloin Airo tokaisi: Väärä tieto.

Väittelyn jälkeen Airo vei sanoman Marskille, joka kysyi Hallamaalta, vastaatteko tästä sanomasta?

Vastaan, myös radiohiljaisuus on alkanut ja se merkitsee hyökkäyksen alkua.

Vastatoimiin ryhdyttiin, vaikka aikaa ei ollut liiemmin käytettävissä.

Hyökkäystä seuranneena päivänä saatiin siepatuista sanomista tieto, ettei Rautuun suunniteltu yllätysisku ollut sujunut minään ”paraatimarssina”.

Jo vuonna 1937 oli Osmo Töyrylä (OH3NG) saanut tehtäväkseen suunnitella kaukopartiotoimintaan sopivan, kevyen lähettimen.

Myöhemmin perustetun ryhmän johtajaksi nimitettiin Holger Jalander (OH2NX)

Ryhmään kerättiin pääasiassa radioamatöörejä, koska heillä oli kokemusta laitteiden suunnittelusta, rakentamisesta sekä liikennöinnistä.

Ensimmäinen lähetin sai nimekseen Korpikuusen kyynel, joka myöhemmin lyhennettiin Kyyneleksi!

Myöhemmin lähettimen pariksi kehitettiin vastaanotin, Töpö.

Kyynel osoittautui kaukopartiotoiminnassa niin käteväksi, että myöhemmin Ruotsin tiedustelu halusi ostaa laitteita ja niitä toimitettiinkin sinne muutamia.

Operaatio Stella Polariksen jälkeen Lautkari valmisti myös Ruotsissa heidän tiedustelulleen muutamia laitteita.

Operaatio Stella Polaris

Suomen armeijan radiotiedustelu oli talvi- ja jatkosodan osalta niin menestyksellistä ja tiedustelutieto maan turvallisuuden kannalta tärkeää, että sodan loppupuolella käynnistettiin varotoimenpiteitä mahdollisen miehityksen varalta.

Hallamaa ja Ruotsin vastaavan tiedustelun majuri Carl Pedesèn sopivat mahdollisen operaation nimeksi Stella Polaris.

Operaation tarkoitus oli Hallamaan mukaan siirtää pieni ryhmä tiedustelun avainhenkilöitä laitteineen Ruotsiin.

Myös kerätty tiedustelumateriaali haluttiin evakuoida sen sisältämän arkaluontoisen tiedon vuoksi.

Tiedot valvontakomitean talutusnuorassa olevan Valpon käsiin joutuessaan olisivat saattaneet vaarantaa satojen Suomalaisten vapauden.

Operaatio ei kuitenkaan pysynyt salassa ja Ruotsiin lähtijöitä oli lopulta yli 700 henkilöä.

Suurin osa lähti 3. laivalla Närpiön Nämpnäsin satamasta Härnösandiin.

Ruotsalaisille tämä määrä oli yllätys ja Suomalaiset aluksi internoitiinkin ja heitä kohdeltiin aluksi pakolaisina.

Ruotsalaisilla oli myös pelko Saksalaisten suhtautumisesta suureen Suomalaisjoukkoon, olivathan Saksalaiset vielä Norjassa.

Lopulta pieni joukko jäi Ruotsiin ja parin kuukauden jälkeen suurin osa palasi Suomeen

Ruotsiin jääneistä suurimmalle osalle keksittiin Ruotsalaiset nimet.

Koska radiotiedustelusta ja varsinkin avainhenkilöiden ja materiaalin viemisestä pois Suomesta, oli harmia Neuvostoliitolle, joutuivat monet radiotiedustelijat ns. punaisen Valpon pidättämiksi

1 kuukaudesta jopa 2 vuodeksi, mutta kaikki vapautettiin ilman syytteitä myöhemmin.

Solmu Kantola, jonka kertomus pidätyksestä ja Valpon miesten hiukan koomisesta käytöksestä, sekä kokemukset Katajannokan vankilasta jäivät 70 luvulla mieleeni herättämään kiinnostukseni aiheeseen.

Esimerkiksi kuulusteluiden jälkeen radistit sähköttelivät lämpöjohtojen kautta naputtelemalla toisilleen tietoa, mitä oli kyselty ja vastattu.

Jonkin ajan kuluttua kävi selväksi, että Valpo oli hankkinut sähkötystaitoisen kuuntelijan.

Miehille, jotka olivat monien salausmenetelmien hallinnassa maailman huippua, oli helppo vaihtaa ”kieleen” joka pysyi kuulustelijoilta salassa.

Solmu vapautui 1 kk:n jälkeen eikä koskaan saanut syytettä eikä tietoa pidätyksen virallisesta syystä!

Yhteyksiä pidettiin lyhytaalloilla ympäri maailmaa enimmäkseen päivällä, ruoka-aikoina sekä viikonloppuisin. Tällöin myös Lähi-idässä työskentelevät Lohja Oy:n henkilöt saattoivat seurata sivusta yhteyksiä tavallisella ns. maailmanradiolla. Sieltä saatiin hyviä kuuntelu raportteja.

Asema siirrettiin myöhemmin keskustan tehtaalle ja kun Finlux Mikroelektroniikaksi muuttuneen tehtaan imagoon uuden johtajan mielestä mm. antennit eivät sopineet, määräys lahjoitettiin laitteet paikalliselle aiemmin perustetulle kerholle.

Kerho, OH2AAB, on 90 luvulla järjestänyt radioamatöörikursseja opettajina; Pentti Rahikka, Pertti Piiroinen ja Matti Rouhiainen.

Pitkään toimittiin ilman pysyvää kerhotilaa, kunnes kerhon silloinen puheenjohtaja pisti oikeaan aikaan ”jalkansa oven väliin”, kun Virkkalan maamiesseuran tontti Kitfallissa tuli myyntiin.

Tontilla on vanha, rumahko aaltopeltihalli, joka talkoilla sisustettiin toimivaksi kerhotilaksi.

Varustuksena normaalien radioasemien ja antennien lisäksi ovat mm. sähkönsyöttöön akut, aurinkokenno, polttomoottori generaattori ja LED valaistus, joten yhteyden pito voidaan taata valtakunnan sähköverkon häiriöidenkin aikana.

Erityisesti ns. Turva operaatioissa, joiden tarkoitus on varmistaa pelastus ym. viranomaisten välisen tiedonsiirron toimivuus, on ulkopuolisesta sähköstä riippumaton asema toiminnan edellytys.

KUVAT 13 – 17

2013–14 syksy ja kevätkaudella on tontille nousemassa kaksi antennimastoa lisää ja niihin on talkoilla vasta valmistuneet uudet antennit.

Matti OH2PO on mm. rakentanut Tallaan kotipihalleen ns. kuuantennin.

Antenni on n.25 metriä halkaisijaltaan ja sillä on pidetty kuuta heijastimena käyttäen VHF, UHF yhteyksiä ympäri maapallon.

Operaattoreina kerhon jäseniä, mm. jo 70 luvun satelliitti yhteyksien ”vanha” konkari Pentti Rahikka OH2MN

Tältä kuuasemalta on voitettu lähes kaikki maailman laajuiset kontestit eli kilpailut.

Lohjalaisilla amatööreillä on kuuyhteyksien lisäksi jo 60, 70 luvulta kansainvälisiä saavutuksia.

Torsti Paatero, OH2RK piti radioamatöörien Oskar satelliitin kautta Eurooppalaisena ensimmäisen yhteyden VHF alueella Amerikkaan

Hänen kehittämäänsä ”Oskallaattoria” hyödyntäen mm. Pentti Rahikka oli satelliitti työskentelyssä aktiivinen Mäntynummelta (kerrostalosta!).

Kerhon jäseniksi on saatu viimevuosina nuorempaa väkeä, esim. LA harrastajien joukosta.

Kerhoiltoja pidetään säännöllisesti viikoittain, jolloin työskennellään radioasemilla, suunnitellaan tulevia projekteja, laiterakentelua, RA liiton tilaisuuksissa kirpputorimyyntiä ym.

Lähdetietoja mm:

Kirja, Joppe Karhunen Reino Hallamaan salasanoma sotaa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Karhunen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Hallamaa

http://www.pkymasehist.fi/radtied.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Stella_Polaris

http://fi.ilves.wikia.com/wiki/Luettelo_p%C3%A4%C3%A4majan_radiopataljoonan_henkil%C3%B6ist%C3%A4